Hiihto

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Menomatkat Venäjälle olivat usein hitaita. Paluut eivät.

”Eteenpäin, sanoi mummo lumessa ”

~sanonta

”Ken tietä käy, se tien on vanki. Vapaa vain on umpihanki.”

~Vanha kansa

”Miten niin "lähdetään hiihtää"? Eihän meillä ole edes mailoja!”

~Nykynuori

Alussa maa oli autio ja tyhjä, kunnes joku keksi hiihtää ladun umpihankeen. Tästä voidaan katsoa hiihtämisen historia alkaneeksi. Hiihtäminen oli pitkään ainoa mahdollinen liikkumismuoto kävelyn ohella. Hiihtämistä suosittiin erityisesti talvisaikaan, koska viiden kilometrin mannerjäätikkö saattoi upottaa pohjiin asti, ja sukset olivat näin kantava jatke sinänsä pienen pohjapinta-alan omaaville jalkineille. Pyörän keksiminen oli merkittävä uhka hiihtämisen tulevaisuudelle, mutta onneksi Suomi sai yhteyden muuhun maailmaan varsin myöhään, joten täällä hiihtämistä jalostettiin ja kehitettiin sananmukaisesti kaikessa hiljaisuudessa. Hiihtäminen oli aina 1960-luvulle saakka käyttökelpoinen liikkumismuoto Suomessa siirryttäessä paikasta toiseen. Rauhallisen, mutta sujuvatahtisen hiihtämisen tiedetään virkistävän niin kehoa kuin mieltäkin. Lähde? Kilpahiihdossa suomalaiset luulivat vielä tälle 2000-vuosikymmenelle saakka piristeiden käytön olevan sallittua, ellei siitä jää kiinni.

Hiihto ja suomalaisuus[muokkaa]

Mikä kansallinen häpeä! Maansuru!

Hiihto on suomalaisuuden kaikkein keskeisin henkis-fyysinen rakenneosa, jota ilman suomalaisuus romahtaa. Eipä olisi saatu Ryssä-Nikulle komeaa sidottua adressikokoelmaa Pietariin ilman hiihtoa, eikä olisi Simo Häyhäkään suksitta pitkälle pötkinyt. Eikä Tahko Pihkalastakaan olisi tullut tunteetonta, kelmeää fasistipsykopaattia ilman säännöllistä hiihtorääkkiä – olisi voinut jäädä pesäpallokin keksimättä. Ja tietysti on Ryynekreenin Hirvenhiihtäjät, jota kukaan ei lue, mutta jos lukisi ja olisi hiihtokansallisesti kallellaan, varmasti ihastuisi sen naiiviin, itse aiheutetun ajattelukyvyttömyyden ihanteeseen, ja onhan nimessäkin jo sana hiihtäjä. Urkkikin hiihti. Näin ollen on selvää, että hiihto on ehdoton kansalaistaito, jonka rapautuminen on pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä, etupäässä Juha Miedon kansanedustajakaudella ja runsaalla yleisönosastokirjoittelulla. Ilman hiihtoa isänmaallisuus ja porvarilliset hyveet tuhoutuvat, ja siksi ainakin koululaiset ja mielellään myös pakolaiset pitää saada suksimaan koko marras- ja huhtikuun välinen aika, oli lunta tai ei, mitä yleensä ei enää ole maan niissä osissa, joissa asuu ihmisiä.

Nykynuorten hiihtotaidottomuutta kauhisteleva yksityishenkilö on tavallisesti vanha jyyrä, joka ei osaa vieraita kieliä, ohjelmointia tai sähköisen lomakkeen täyttämistä.

Hiihtourheilu[muokkaa]

Hiihtourheilu on marginaalinen yleisölaji maailman niillä (pienenevillä) vyöhykkeillä, joilla sitä kyetään harjoittamaan. Nykyään suurin osa suomalaisistakin saa hiihtoaltistuksensa passiivisen hiihdon kautta, koska TV2 ei näytä tammi-helmikuussa juuri mitään muuta kuin hiihtokisoja. Hiihtosuorite voidaan katsoa onnistuneeksi, jos maalilinjalla räkä roikkuu vähintään lanteiden tasolla.

Hiihtokisojen pitkästytetty variantti on ampumahiihto, jossa osanottajat eivät ikävä kyllä saa ampua vastustajiaan, kuten esim. talvisodassa.

Linkit[muokkaa]

Pencil2.jpg Tätä artikkelia on työstänyt lössi kirjoittajia, mutta silti se on tynkä.
Tule, näe ja voita artikkeli laajemmaksi.