Filippiinit
| |||
| Motto: ”Kun pakko on, niin siepataan, ei tarpeetonta milloinkaan.” | |||
| Valtiomuoto | ”demokratia” | ||
| Hallitsija | Bongbong Marcos | ||
| Pääkaupunki | Manila (hehe) | ||
| Viralliset kielet | pilipino[1] | ||
| Pääuskonnot | 5.–10. käskyn kohdalta lievennetty katolilaisuus | ||
| Itsenäisyys | 1898 (Espanjasta) | ||
| Valuutta | kengät | ||
| Kansallislaulu | Tony Orlando and Dawn – Tie a Yellow Ribbon Round the Ole Oak Tree | ||
”Filippiiniläiset ovat aasialaisia, mutta eivät retostele sillä.”
~Karen Walker
Filippiinien kleptokratia eli Filippiinit on kaakkoisaasialainen saaristovaltio, jonka olemassaolo perustuu merirosvoukseen, rannikkorosvoukseen, viidakkorosvoukseen, idearosvoukseen, valtiolta rosvoukseen, kansalta rosvoukseen ja yleiseen rosvoukseen. Maantierosvouksesta ei voi puhua, koska maantie-termin käyttö alueen kärrypoluista olisi maan infrastruktuurin hävytöntä yliarviointia. Valtion yli 7 000 saarelle pääsee kätevästi matkustajalautoilla, jos onnistuu löytämään satamasta sellaisen, jonka kohtalona ei ole törmätä taifuuniin, merenalaiseen tulivuorenpurkaukseen tai upota muuten vain spontaanisti.
Historia[muokkaa]
Filippiinit pääsivät kartalle huumorimies Fernão de Magalhãesin lähdettyä 1500-luvulla purjehtimaan pannukakun muotoista maapalloa ympäri. Lähes Kolumbuksen veroisena törmäilijänä Magalhães ehti hukata viiden aluksen laivueestaan jo kaksi paattia ennen kuin pääsi Filippiineille. Tuore löytö ehti kaduttaa Magalhãesia vain muutaman minuutin, kun alkuasukkaat jo tappoivat hänet. Samalla Espanjan siirtomaahaaveet karisivat pariksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, ja filippiiniläiset onnistuivat välttämään imperialismiin kuuluvat erinäiset sadistiset piirteet.
Siinä missä joku fiksumpi kansa olisi alkanut varustautua espanjalaisten väistämättömän kostoretken varalle, filippiiniläiset päättivät lipittää kookosmaitoa ja loikoilla rannalla. Olikin valtaisa yllätys, että he antautuivat välittömästi, kun aseistautunut espanjalainen laivasto ilmestyi 40 vuoden päästä horisonttiin.
Espanjalaisten bileet saarella kestivät 300 vuotta, kunnes Yhdysvallat päätti tehdä lopun siirtomaavallasta ja tarjota filippiiniläisille mahdollisuuden päättää omista asioistaan. Päätökseen tuli kuulua yhdysvaltalaisen mallin mukainen demokratia, mutta muuten valinta oli melkein vapaa. Projektin alkuvaiheessa yhdysvaltalaiset saivat myös ennakkokatsauksen aiheeseen "sodi toistakymmentä vuotta muslimifanaatikkoja vastaan", josta maa sai lisää kokemuksia noin sata vuotta myöhemmin.
Vuonna 1965 maan johtoon nousi Yhdysvaltojen tukema hulttio nimeltä Ferdinand Marcos, ja Filippiinejä alettiin valmistella kohti kansallista konkurssia. Marcosin vaimo Imelda Marcos tunnettiin aikoinaan maailman rikkaimpana naisena, jos mittarina käytetään omistettujen kenkäparien määrää. Pariskunta nosti lopulta kytkintä vuonna 1986, kun rouva Corazon Aquino halusi kovasti saada kenkäaarteen käsiinsä.
Marcosin ajama elinkeinorakenteen muutos maanviljelystä huonojen uutisten viljelyyn oli tehokas. Sitä ovat edelleen nopeuttaneet erilaiset luonnonkatastrofit, joiden ansiosta umpikorruptoituneesta maasta saadaan maailmalle ikäviä otsikoita myös silloin, kun kommunistiryhmittymät ja muslimiseparatistit viettävät vapaapäivää.
Talousrosmoilu[muokkaa]
Kuten kaikkialla muualla kuin Länsi-Euroopassa, myös Filippiineillä korruptio pistää silmään joka paikassa. Maassa onkin fiksusti ymmärretty, ettei toisten rosvoamisessa ja huijaamisessa ole mieltä, ellei tuloksia saa esitellä julkisesti. Rötöstelyn kirjo on esillä laidasta laitaan: yläluokka ja oppineet tekevät talousrikoksia ja katurikollisuus työllistää köyhimpiä kansanosia. Keskiluokan on tyydyttävä uhrina olemiseen tai turistien huijaamiseen.
Merirosvouskulttuuria pitävät yllä työttömät kalastajat, ja rannikkovartiosto järjestää näille täydennyskoulutusta kaappaamalla esimerkinomaisesti japanilaisia kauppa-aluksia. Filippiinien päävientituote vaihtelee aina sen mukaan, minkä tyyppisen rahtialuksen sisällön rannikkovartiosto onnistuu takavarikoimaan. Jos matkailija tulee ryöstetyksi jossain päin Filippiinejä, poliisin kutsumista on vältettävä viimeiseen asti. Virkavallan tuominen paikalle tulee matkailijoille lopputuloksesta riippumatta vielä kalliimmaksi.
Poliittinen rosmoilu[muokkaa]
Filippiinien poliittinen elämä on sulkeutunutta, mutta aktiiviset kansalaiset pääsevät mukaan päätöksentekoon, jos heillä on tarpeeksi rahaa, aseita, palkkasotureita ja mieluiten lisäksi tykistöä. Julkiset laitokset pyörivät yhtä liukkaasti kuin sisilialainen talouselämä ja toimiva media paljastaa tehokkaasti huijausyritykset, ainakin jos korruptoituneet poliitikot eivät suostu maksamaan toimittajille tarpeeksi.
Marcosin 20 vuotta jatkuneen diktatuurin tuomat hyvät puolet tuhottiin yhdessä yössä, mutta paavin vierailun takia vuonna 1981 kumottu sotilaslaki sentään palautettiin, kun joukko sotaisia upseereja protestoi julkisten rahanpesupaikkojen vähenemistä vastaan.
Rosmoilukulttuuri[muokkaa]
Ruokakulttuuri on infrastruktuurin tapaan niin kehittynyttä, että ainoastaan puolet filippiiniläisestä ruoasta laskettaisiin länsimaissa vaarallisten aineiden luetteloon. Loput on uppopaistettua katukissaa. Ruokalajeja on sattumalta yhtä monta kuin keinoja hankkia ruokamyrkytys (kummallinen yhteensattuma, WHO tutkii asiaa).
- Adobo (suom. ’marinointi’) on perinteinen lihanvalmistusmuoto, jossa keittiön ovesta kävellyt elukka keitetään sen omissa ruumiinnesteissä.
- Halo-halo (halo ’sekoittaa’) on jälkiruoka, jossa keitettyjä papuja, hedelmiä, vanhoja paristoja ja ohenninta tarjotaan sekoitettuna yhteen ja nautitaan kylmänä.
- Balut-muna (’kietaista’) tarkoittaa kuoreensa keitettyä linnunsikiötä. Se on suurta herkkua ja maistuu yhtä hyvältä kuin näyttää ja kuulostaa. Balutia käytetään saattelemaan matkailijat syvemmälle filippiiniläisen keittiön saloihin, ja se on syy, miksi keskustelu abortista käy maassa yhä kiivaana.
Filippiinit on toinen Aasian katolisista maista, vaikkakin asukkaiden korkeasta moraalista päätellen katolilaisuuden keskeisimmät opinkappaleet on varmaan varastettu matkalla. Asukkaista 87 % ei ole tehnyt elämänsä aikana mitään väärää.
Katso myös[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Okei, oikeasti kielestä on käytetty jo vuosikymmeniä nimeä filipino, mutta vanha nimi on hauskempi.
- ↑ Ei eläimien kärsimyksellä pilailussa meistäkään ole mitään hauskaa, mutta kuva on šokkiarvoltaan sentään parempi kuin Wikipedian ylipainoisen mieshenkilön ajellut kivekset, joihin törmäät anatomia-artikkeleissa aina, kun vähiten odotat.
| Lähi-itä: | Saudi-Arabia – Jemen – Oman – Yhdistyneet arabiemiirikunnat – Bahrain – Kuwait – Irak – Iran - Jordania – Syyria – Israel/Palestiina – Libanon – Turkki (Eiku me kuulutaan Eurooppaan!) – Qatar – Paskastan – Irakin ja Levantin islamilainen valtio (ISIL/ISIS) – Kurdistan (työn alla) |
| Kaukoitä: | Kiina – Japani – Thaimaa – Myanmar (Burma) – Laos – Vietnam – Kambodža – Singapore – Hong Kong – Malesia – Bangladesh – Intia – Nepal – Bhutan – Tiibet – Pohjois-Korea – Etelä-Korea |
| siltä väliltä: | Pakistan – Tadžikistan – Azerbaidžan – Turkmenistan – Uzbekistan – Georgia – Tšetšenia – Kirgisia – Afganistan – Kazakstan – Armenia |
| Saarialueet: | Brunei – Indonesia – Filippiinit – Sri Lanka – Malediivit – Taiwan – Itä-Timor |
| Pohjois-Aasia: | Siperia – Mongolia |