Mark Parland

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mark Parland avautumassa.

Mark Parland (s. 1964[1]) on suomalainen kansallismielinen lehti- ja radiotoimittaja, kirjailija ja dokumentaristi.

Paitsi juutalaisista tai homoista, Mark ei tykkää myöskään saatananpalvojista - asia, joka ei tosin estänyt häntä hengailemasta esimerkiksi Pekka Siitoimen kanssa. EU:ta kannattavat tahot ovat Parlandin mielestä samaa roskasakkia kuin aikoinaan Neuvostoliitolle Suomea kaupanneet kommarit.

Taustaa[muokkaa]

Toisin kuin yksi toinen kansallismielinen toimija, Parland ihan oikeasti kuuluu vanhaan aatelissukuun (jostain syystä häntä ei tosin mainita Wikipediassa)[2]. hänen vanhempansa ovat kirjailijat dosentti, valtiotieteiden tohtori Thomas Parland ja kuvataitelija Camilla Orvokki Kivilahti-Parland.

Parland ja silloinen kansanedustaja Tarja Halonen.

Sosiaalisesti virtuoosimaisella Parlandilla on laaja ja kirjava, joskin Supon brutaalien painostus- ja eliminointitoimenpiteiden vuoksi tiuhaan vaihtuva tuttavapiiri. Hän on vuosien varrella ollut yhteydessä lukuisiin kansallismielisiin tahoihin, kuten Väinö Kuismaan, Pekka "Kalmankenkku" Kemppaiseen, Kalevan soturin päätoimittaja Rami Leskiseen ja Pekka Siitoimeen (sekä tämän poikaan Pauliin). Taitavana heikkomielisten manipuloijana Parland on hankkinut tuttavuuksia myös vasemmisto- ja anarkistipiireistä, kuten Murroksen entisen päätoimittaja Juhani Lohikosken sekä Kapinatyöläiseen ja Tiedonantajaan kirjoittaneen Pekka Lavennon. Onpa hänet nähty myös Tarja Halosen ja Heidi Hautalankin kanssa samoissa kuvissa. Punaisen menneisyyden omanneeseen käsikirjoittaja Aleksi Bardyyn Parland tutustui ensinmainitun tehdessä Ylioppilaslehteen haastattelua skineistä, ja myöhemmin Parland esiintyy Bardyn ohjaamassa lyhytdokumentissa Mark Parland käy Oulussa.[3]

Ura[muokkaa]

noituutta harrastava, skinheadeja vierastava valtakunnanjohtaja, saatananpalvojia karsastava nahkapää ja vanha anarkopunkkari. Kyllä Lennon olisi tyytyväinen.

Parland oli ennen epäsuosioon joutumista helsinkiläisen skinikerho Skullheadin jäsenlehden päätoimittaja. Vuonna 1995 hän perusti Sinivalkoklubin, joka julkaisi ainakin Sinivalkoista ylpeyttä, Skinheadia ja Totenkopfia[4]. Järjestön nykyisestä toiminnasta ei ole mitään tietoa.

Parland tunnetaan kenties parhaiten yli nelituntisesta, kaksiosaisesta Elämäni SUPOn varjossa -dokumenttiprojektista, jossa hän kertoo toiminnastaan suomalaisissa uusnatsipiireissä vuosina 1995-1999 ja Suojelupoliisin pyrkimyksistä hankaloittaa paitsi miekkosen yhteiskunnallista aktivismia, myös estää Parlandin leipäpuun ansaitsemista kuvaamalla pohjoismaisia white power -konsertteja, joissa tunnetusti liikkuu aika helvetin isot rahat. Häikäilemätön Supo ei jätä keinoja käyttämättä, ja Parland saakin vastaansa vainolaisensa likaisten temppujen arsenaalin aina mielivaltaisista pidätyksistä milloin kadun miehinä, milloin Markista kiinnostuneiden naisten hahmon ottavien agenttien muodossa. Dokumentissa kuullaan mm. entisen Yleisradion toimittajan Karl Henrik Nikulan, dosentti-noitatohtorin Hannu Rauhalan ja Matti "vittumaista porukkaa" Kolehmaisen (196?-2013 murhattu SUPOn juottamana) kokemuksia Suojelupoliista - Meno onkin kuin Karpolla konsanaan. Lisäksi pätkässä on musiikkinumeroita kuin Bollywood-elokuvassa. Ilmeisesti SUPO jätti Parlandin dokumenttien ilmestymisen jälkeen rauhaan, sillä mies lupasi tehdä Elämäni SUPOn varjossa -sarjaa vaikka 35 osaa, mikäli meno ei muutu - sinänsä iso menetys elokuvataiteelle.

Parland on vuosien varrella kirjoittanut yhden jos toisenkin Kolmatta valtakuntaa koskevan kirjan. Kun vielä vuonna 1995 ilmestyneessä Waffen-SS:n sankareita -omakustanteessa meno oli vähintäänkin ihannoivaa[5], on vuonna 2010 julkaistussa, toisen maailmansodan seurauksena sotarikoksista teloitetuista saksalaisista kertovassa Teloitetut sotarikolliset v. 1943-1966 -kuvakirjassa selkeästi tuomitsevampi sävy - kielioppi on pysynyt tosin yhtä laadukkaana. Lisäksi Parland on toimittanut lukuisia omakustannelehtiä ja vuonna 1998 Helsingin lähiradiossa kuulunutta Patriootti-ohjelmaa, joka keskittyi soittamaan white power -c-kasetteja.

Kirjallisuutta[muokkaa]

  • Waffen-SS:n sankareita (1995)
  • SS (2001)
  • Taistelijana SUPO:n varjossa
  • Teloitetut sotarikolliset v. 1943-1966 (2010)
   SS-divisioonien sotarikokset v. 1939-1945 (2011)
   Teloitetut Kolmannen valtakunnan kenraalit v. 1942-1955 (2012)
Elämäni SUPOn varjossa 2:n kansitaidetta

Filmografia[muokkaa]

  • Joskus kasarilla Tupla tai kuitissa kisaamassa, aiheena (yllättäen) SS-historia[6]
  • Valkoinen valta (1992)
  • Mark Parland käy Oulussa (1997)
  • Elämäni SUPOn varjossa 1 (1999)
  • Elämäni SUPOn varjossa 2 (1999)

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]