lukitus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lukitus (39)
- lukitseminen; lukitsemisjärjestelmä
- keskuslukitus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlukit̪us/
- tavutus: lu‧ki‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lukitus | lukitukset |
genetiivi | lukituksen | lukitusten lukituksien |
partitiivi | lukitusta | lukituksia |
akkusatiivi | lukitus; lukituksen |
lukitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lukituksessa | lukituksissa |
elatiivi | lukituksesta | lukituksista |
illatiivi | lukitukseen | lukituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lukituksella | lukituksilla |
ablatiivi | lukitukselta | lukituksilta |
allatiivi | lukitukselle | lukituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lukituksena | lukituksina |
translatiivi | lukitukseksi | lukituksiksi |
abessiivi | lukituksetta | lukituksitta |
instruktiivi | – | lukituksin |
komitatiivi | – | lukituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lukitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lukitus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä lukita (lukit- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. lukitseminen; lukitsemisjärjestelmä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
keskuslukitus, lukitusjousi, lukitusjärjestelmä, lukituskynsi, lukituslaite, lukitussalpa, sähkölukitus, takalukitus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lukitus Kielitoimiston sanakirjassa