Houkuttelevan kansikuvan ohella ensimmäinen huomio Aquasta on paino. Laatikko on ääriään myöten täynnä kolme millimetriä paksua pahvia sekä tyylikkäitä sääntövihkoja neljällä kielellä. Pahvista paljastuu tukevien pelilaattojen lisäksi rakennettava insertti, jonne osat saa irrottelun jälkeen siististi järjestykseen. Mukavaa!
Värikkäät laatat kuvaavat erilaisia meren eläimiä pienistä koralleista suureen ryhävalaaseen. Pelin koko nimi on Aqua, Monimuotoinen merielämä, eikä sitä pidä sotkea (ainakin) kahteen muuhun Aqua-nimiseen peliin, joista toisella on jopa sama ilmestymisvuosi. Koko nimeä ei kuitenkaan näy edes laatikon kannessa, joten Aqualla mennään. BGG:ssä peli on nimellä AQUA: Biodiversity in the Oceans.
Koralleista elinympäristöiksi ja riutoiksi
Pelin ydin on yksinkertainen. Pelaajan aloituslaatassa on hiukan kaikkia kuutta eriväristä korallia, joista lähdetään kasvattamaan omaa merimaailmaa. Kunkin uuden kuusikulmaisen korallilaatan pitää täsmätä ainakin yhdeltä sivultaan samanväriseen koralliin.
Korallit valitaan esiin käännetyistä laatoista, joita on kierroksen alussa tarjolla yksi enemmän kuin on pelaajia. Lisäksi siellä on merietanamerkki, jota viimeksi hallussaan pitänyt pelaaja valitsee korallinsa ensin, sitten vuoro kiertää myötäpäivään. Vuorollaan voi korallin sijaan ottaa etanan, jolloin valitsee korallin tällä kierroksella viimeisenä, mutta seuraavalla kierroksella ensimmäisenä.
Jos korallista onnistuu rakentamaan kolmen laatan muodostaman samanvärisen kuusikulmion, pelitermein elinympäristön, siihen tulee väriä vastaava pieni eläin. Jokainen pieni eläin on kahden tai kolmen pisteen arvoinen.
Riutta puolestaan muodostuu vähintään neljästä samanvärisestä korallin palasesta, mutta muodolla ei ole väliä. Ne toimivat vähän samaan tapaan kuin pellot Carcassonnessa: riutta itse on arvoton, mutta jokaisen riuttaan koskevan pienen eläimen pisteet lasketaan yhteen. Sama eläin voi koskea useampaankin riuttaan ja antaa pisteensä niille kaikille.
Monimuotoisuus lisääntyy
Kun korallit ja pienet eläimet alkavat viihtyä, voi suurempiakin eläimiä tulla paikalle. Suuret eläimet ovat viisi erilaista 2–4 heksan kokoista laattaa, joiden arvo on 3–15 pistettä. Sellaisen saa rakentamalla pienistä eläimistä suurta vastaavan muodon. Suuren eläimen pitää tulla kokonaan pienten päälle, ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi pienten eläinten on oltava keskenään erilaisia. Pienten eläinten pisteet säilyvät suurten alla.
Suurten eläinten pistemäärä vaihtelee koon mukaan, ja samasta muodostakin löytyy parempia ja huonompia pistemääriä, joten niistä käydään kilpailua pelaajien välillä. Koska suuren eläimen saa asettaa vain samalla vuorolla saadun pienen eläimen päälle, joutuu miettimään, ottaako suuren eläimen heti, kun sopiva muoto syntyy, vai yrittääkö riskillä tavoitella vielä suurempaa eläintä ja pistepottia.
Lisäpisteitä ekosysteemeistä
Peruspeli oli siinä, mutta jotta se ei kävisi liian nopeasti tylsäksi, löytyy sisältöä vielä lisää.
Neljäs tapa kerätä pisteitä – ekosysteemit ja kotoperäiset lajit – oli tosin säännöissä selitetty jo niin temaattisesti, että meinasin ensilukemalla pudota kärryiltä, tai pitäisikö sanoa veneestä. Asia toki selkiytyi pelaamalla. Pelin alussa valitaan 24 laatan valikoimasta mukaan kuusi ekosysteemiä ja kullekin arvotaan yksi pienistä eläimistä kotoperäiseksi lajiksi, jota koskee vielä jokin lisäsääntö.
Ekosysteemit ovat käytännössä erilaisia tapoja kerätä lisää pisteitä: vaikkapa lisäpiste jokaisesta kuutiomeduusan vieressä olevasta pienestä eläimestä, kolme lisäpistettä jokaisesta vuokkokalasta jos pelaajalla on vasarahai, tai neljä lisäpistettä jokaisesta koralliravusta, joka ei ole pelin lopussa suuren eläimen alla. Näitä voisi periaatteessa keksiä loputtomasti.
Ekosysteemit tuntuivat aluksi jopa vähän ylimääräiseltä lisäykseltä. Ne voikin mainiosti jättää pois, jos kaipaa yksinkertaisempaa peliä esimerkiksi lasten kanssa. Jos kuitenkin nauttii vaihtelevista lisätavoitteista, näistä saa kyllä pähkäiltävää. Kovin suuria pistemääriä ne eivät kuitenkaan tunnu usein tuottavan, koska kovin montaa tavoitetta ei pysty edistämään.
Aqua on nimittäin paitsi melko lyhyt myös varsin tuuripitoinen. Onnistuminen on suureksi osaksi kiinni sopivien korallilaattojen ilmaantumisesta, eivätkä kaikki laatat ole pelissä mukana, vaan osa jätetään aina satunnaisesti laatikkoon. Aikaa on kiinteät 17 kierrosta, joiden aikana on yritettävä tehdä parhaansa niillä koralleilla, joita saa. Suunnitella kuitenkin pitää, satunnaisella roiskinnalla ei pisteitä paljon kerry.
Sopeutuvuutta eri tilanteisiin
Aquaa voi luonnehtia laattojenasettelupeliksi, jonka perusidean päälle on kehitetty lisäkerroksia, joiden avulla peliä voi säätää seurueelle sopivaksi. Myös valmiiksi mietittyjä muita sääntömuunnelmia on tarjolla useita, ja niitä voi varmasti itse keksiä lisääkin. Onko hyvän vai huonon pelin merkki, että sitä voi pelata monella eri tavalla, lienee makuasia.
Perhepelitasolla kuitenkin liikutaan koko ajan. Peli etenee ripeästi, ja teeman ansiosta se on jopa hiukan opettavainen meribiologian saralla. Pelissä esiintyvät eläimet, paitsi kotilo ja korallit, myös esitellään sääntövihkon lopussa.
Onpa peliin kehitetty nykytrendin mukaisesti myös erilaisia saavutuksia ja haasteita, esimerkiksi tiettyyn pistemäärään yltäminen tai tietyllä tavalla voittaminen, joita voi tavoitella eri pelikerroilla ja ruksia sääntövihkoon.
Yksinpeli on tavallaan yksi näistä haasteista, eikä erityisen innostava: tarjolla on aina kolme laattaa, joista yhden saa valita. Lopuksi lasketaan pisteet ja katsotaan taulukosta, miten hyvin meni. Suosittelen mieluummin moninpeliä, joka toimiikin kaikilla pelaajamäärillä oikein mukavasti, siitä huolimatta että siinäkin jokainen rakentaa omaa maailmaansa.
Erikseen on nimittäin mainittava, että Aqua on ainakin testiryhmäni peleissä ollut ällistyttävän leppoisa – en muista toista vastaavaa peliä, jossa olisi näin stressitöntä laittaa laattaa toisen viereen ja rakennella niistä kuvioita, unohtamatta kuitenkaan kamppailla sopivista laatoista ja toivoen juuri sen oikeanlaisen korallin ilmaantuvan tarjolle, jotta suunnitelma onnistuisi.
Vahva teema tekee tässä paljon: Aqua on herkullisen värikäs ja kuvitukset ovat sympaattisia. Ainoa mikä kuvituksessa häiritsee, on pisteiden symboliksi valittu punakeltainen simpukka, joka väistämättä tuo mieleen nimeltämainitsemattoman kansainvälisen fossiilienergiayhtiön. Olisiko tässä ollut muitakin vaihtoehtoja?
Faktat Aquasta
Suunnittelija: Dan Halstad, Tristan Halstad
Julkaisija: Sidekick Games (2024)
Mutkikkuus: Mukavan mutkaton, helposti opittava ja leppoisasti etenevä. Vaikeustasoa voi myös säädellä. Pelin ikäsuositus on 8+, mutta lautapelaavissa perheissä nuoremmatkin lapset pärjäävät mukana etenkin helpoimmassa muunnelmassa.
Onnen vaikutus: Merkittävä, sillä laattojen ilmaantuminen saataville on tuurista kiinni. Mutta suunnittelu on tärkeää, ja aina kannattaa olla varasuunnitelmakin, ellei onni suosi.
Vuorovaikutus: Vain kilpailua sopivista laatoista ja arvokkaammista suurista eläimistä. Toisille ei pysty tekemään ilkeyksiä.
Teema: Teema voisi ehkä olla jokin muukin, mutta koralliteema on ihanan värikäs ja houkuttelee tarttumaan peliin. Teemaa on syvennetty sopivalla terminologialla, paikoin ehkä turhankin pitkälle, mutta sen ansiosta peli on myös lievästi opettavainen.
Uudelleenpelattavuus: Yksinkertaisen ydinpelin päälle rakennetut lisäpisteytykset, sääntömuunnokset ja eri pelikerroilla tavoiteltavat saavutukset lisäävät uudelleenpelattavuutta, jos sellaisista pitää.
Saavutettavuus: Julkaisu muun muassa suomeksi, mutta pelin komponenteissa ei ole tekstiä – riittää että osaa numerot. Värit ovat kirkkaat ja selkeästi eri sävyiset, ja laatoissa on selventävät kuviot, joten värisokeuden ei pitäisi haitata. Laatat ovat mukavan paksuja ja niihin on helppo tarttua.
Pelaajamäärä: 1–4. Yksinpelissä tavoitellaan tiettyjä pistemääriä.
Pituus: 30–60 min. Pituus riippuu enemmän pelaajien ripeydestä kuin pelaajamäärästä.
