Katalaaninkielinen kirjallisuus

Katalaaninkielinen kirjallisuus tarkoittaa katalaanin kielellä kirjoitettua kirjallisuutta. Termillä katalonialainen kirjallisuus voitaisiin sen sijaan tarkoittaa sekä katalaanin että espanjan kielellä Kataloniassa (Espanjan itsehallintoalue) julkaistua kirjallisuutta.

Historia

Ensimmäiset katalaaninkieliset kirjalliset dokumentit periytyvät 1000-luvulle ja 1100-luvun alkupuolelle.

Keskiajan merkittävimpiä katalaaninkielisiä kirjailjoita olivat prosaisti Ramon Llull (1200-luku) ja runoilija Ausiàs March (1400-luku).

Katalaaninkielisen kirjallisuuden huippuaikaa historiassa oli 1400-luvun loppu, merkkiteoksenaan Joanot Martorellin Tirant lo Blanch (1490), ja tämän jälkeen katalaaninkielinen kirjallisuus elelikin hiljaiseloa 1500-luvulta aina vuoteen 1833.

1800-luvun puolivälin tienoilla katalaaninkielinen kirjallisuus alkoi elpyä, ja aikaa nimitetäänkin renessanssiajaksi (Renaixença). Tämän ajan tärkeimpiä kirjailjoita olivat Jacinto Verdaguer, Ángel Guimerá ja Narcís Oller, jotka edustivat samalla myös katalaaninkielisen kirjallisuuden jälkiromanttista ja realistista aikakautta.

1800-luvun lopun merkittävimpiä kirjailjoita oli Joan Maragall.

1900-luvulla katalaanin kieli vakiinnutti paikkansa kirjallisuuden kielenä - olkoonkin, että Miguel Primo de Riveran ja Francisco Francon diktatuurien aikana katalaaninkielisellä kirjallisuudella ei ollut virallista asemaa.

Katalonian ulkopuolella parhaiten tunnettuja ja muille kielille käännettyjä katalaaninkielisiä kirjailjoita ovat mm. Josep Carner, Joan Salvat-Papasseït, Carles Riba, J.V. Foix, Salvador Espriu, Josep Maria de Sagarra, Josep Pla, Mercè Rodoreda, Llorenç Villalonga, Pere Calders, Gabriel Ferrater, Manuel de Pedrolo, Enric Valor, Joan Brossa, Ferran Torrent, Jesús Moncada, Manuel Sanchis-Guarner, Joan Fuster, Quim Monzó, Isabel Clara-Simó ja Miquel Martí i Pol.

Francon diktatuurin jälkeen katalaanin kielellä julkaistun kirjallisuuden määrä on jatkuvassa nousussa.