Narsistinen persoonallisuushäiriö
| Narsistinen persoonallisuushäiriö | |
|---|---|
| ICD-10 | F60.8 |
| ICD-9 | 301.81 |
| MeSH | D010554 |
Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.[1] Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi[2]. Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.[3]
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.[4]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ilmeneminen
Avioliitossa narsisti usein uhkailee avioerolla. Jos narsistilla ja tämän uhrilla on lapsia, myös lapset joutuvat usein uhkailun kohteiksi. Narsisti saattaa uhata viedä lapset pois puolisoltaan. Erotilanteissa on hyvin tyypillistä, että narsisti ryhtyy huoltajuuskiistoihin.[3]
[muokkaa] DSM-IV:n kriteerit
DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[5]
- suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
- keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
- uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
- vaatii korostunutta ihailua;
- oikeus erityiskohteluun;
- muiden hyväksikäyttö;
- empatian puute;
- kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
- ylimielisyys ja röyhkeys.
[muokkaa] Theodore Millonin jaottelu
Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä, joista samalla henkilöllä voi esiintyä vain yksi tai kaikki yhtä aikaa: [6]
- Periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä
- Elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa
- Don Juan -tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija
- Kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella
[muokkaa] Hoito
Narsistisen luonnehäiriötä on pyritty hoitamaan psykoterapialla ja lääkityksellä.[7][8][9] Persoonallisuushäiriöiden psykoterapiaa ja lääkehoitoa on tutkittu varsin vähän.[10]
Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyden on todettu vähenevän 30 ikävuoden jälkeen, mitä on selitetty aikuistumiseen liittyvällä kypsymisellä mutta myös sillä että osaan persoonallisuushäiriöistä, myös narsistiseen, liittyy kuolemanriskin lisääntyminen.[11]
[muokkaa] Historia
-
Pääartikkeli: Narsismi
Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksen "Johdatus narsismiin" (1914) kautta.[12] Freud mainitsee, että termi ei ole hänen vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[13] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931,[14] ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä määrittelynä.[15] Käsitteen ”narsistinen persoonallisuushäiriö” esitti ensimmäisenä Heinz Kohut 1968.[16]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Schulman, Gustav: Narsismin yleisyys Narsistien uhrien tuki. Viitattu 3.6.2009.
- ↑ Salo, Markku: Varo narsistia! Asianajajan kokemuksia luonnehäiriöisistä: Pamfletti, s. 12. Barrikadi-sarja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36432-1.
- ↑ a b Huttunen, Matti: Persoonallisuushäiriöt Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 6.9.2010.
- ↑ Kinnunen, Elina: Terminator on narsisti Yliopisto-lehti. 16/1997. Viitattu 3.6.2009.
- ↑ Stenberg, Jan-Henry: Narsismi ja rajatilat (PDF) Suomen Mielenterveyshoitoalan liitto ry. Viitattu 3.8.2010.
- ↑ Millon, Theodore: Personality Subtypes Institute for Advanced Studies in Personology and Psychopathology. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Laine, Pekka: Päihdepsykiatrisen potilaan kohtaaminen ja hoito (PDF) (Abstraktit, s. 7) Stakes. Viitattu 3.6.2009.
- ↑ Salo 2009, s. 16–20.
- ↑ Pennanen, Tyyne: Millaista on häiriytynyt narsismi Plaza.fi. 2004. A4Media. Viitattu 3.6.2009.
- ↑ Huttunen, Matti O.: Persoonallisuushäiriöiden lääkehoito Lääkkeet mielen hoidossa. 23.7.2008. Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 6.9.2010.
- ↑ Läksy, Kristian & Kantojärvi, Liisa: Persoonallisuushäiriöt Therapia Fennica. 2007. Helsinki: Kandidaattikustannus. Viitattu 3.8.2010.
- ↑ Freud, Sigmund: Johdatus narsismiin ja muita esseitä, s. 31. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat, 1993.
- ↑ Wollschläger, Hans: ”Die sogenannte Spaltung des menschlichen Innern, ein Bild der Menschheitsspaltung überhaupt” Karl May -Gesellschaft. Viitattu 2.9.2010. (saksaksi)
- ↑ Freud, Sigmund: Über lididinöse Typen. Gesammelte Werke XIV, s. 507–513.
- ↑ Narsismi ja muut persoonallisuushäiriöt Narsistienuhrit.info. Viitattu 2.8.2010.
- ↑ Pines, Maya: New focus on narcissism offers analysts insight into grandiosity and emptiness New York Times. 16.3.1982. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Joutsiniemi, Marketta ym.: Naimisissa narsistin kanssa. Helsinki: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-60-3.
- Mäkelä, Raimo: Naamiona terve mieli: Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen?. 9. laajennettu painos. Kauniainen: Perussanoma, 2007. ISBN 978-951-888-464-7.
- Välipakka, Tuija & Lehtosaari, Arja: Sata tapaa tappaa sielu: Narsismin uhrit kertovat. Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7532-4.
- Viljamaa, Janne: Pidä puolesi: Irti narsistin hampaista. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36487-1.
- Salo, Markku: Narsisti: Parisuhteessa, työpaikalla, naapurina, oikeussalissa. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-4925-49-5.