Epäsosiaalinen persoonallisuus

Epäsosiaalinen persoonallisuus
ICD-10	F60.2
ICD-9	301.7
DSM-IV	301.7[1]

Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö (engl. Antisocial personality disorder, lyh. APD) on persoonallisuushäiriö, jonka kantaja ei ymmärrä toisten tunteita tai erillisyyttä omasta itsestä samoin kuin muut, tai vaihtoehtoisesti ei kykene ottamaan niitä huomioon tavalliseen tapaan. Hän voi olla älykäs ja ymmärtää lain sekä käytöstavat sääntöinä, mutta ei pysty samastumaan niihin tunteiden tasolla. Hän ei pysty yleistämään käytössääntöjä tai toimimaan vastavuoroisesti, vaan toimii suoran, yksilöllisen, hetkellisen etunsa hyväksi. Rangaistukset tehoavat huonosti tai ei ollenkaan.

APD ja erityisesti psykopatia tunnetaan rangaistusjärjestelmän puolella seikkoina, jotka ennustavat voimakkaasti uusinta- ja urarikollisuutta. Siksi psykopatialla on myös kriminologinen erityismerkitys.

APD sekoitetaan usein psykoanalyysin kautta narsismiin. Sosiopaatit saavat joskus ärtyneisyyskohtauksia.^selvennä

APD:n oireet

APD:n oireisiin kuuluvat:

• Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien tai lakien mukaisesti
• Petollisuus, joka ilmenee jatkuvana valehteluna tai muiden huijaamisena oman hyödyn tai nautinnon vuoksi
• Vastuuttomuus, impulsiivisuus tai kykenemättömyys suunnitella elämää eteenpäin
• Ärtyneisyys ja aggressiivisuus, joka esiintyy väkivaltaisuutena
• Piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta
• Katumuksen puute, joka esiintyy piittaamattomuutena tai kykenemättömyytenä ymmärtää loukanneensa tai kohdelleensa väärin muita tai varastaneensa heiltä
• Muiden ihmisten hyväksikäyttö
• Narsismi

Antisosiaalista persoonallisuushäiriötä esiintyy DSM-IV-oppaan mukaan kolmella prosentilla miehistä ja yhdellä prosentilla naisista.

Katso myös

• Psykopatia
• Narsistinen persoonallisuus
• Puutteellisen empatiakyvyn malli
• Väkivalta

Lähteet

• Haapasalo, Jaana: Psykopatia ja rikoksentekijöiden persoonallisuus [Psychopathy and the criminal personality]. Psykologia, 1986. 21: s. 430–433.
• Haapasalo, Jaana: Tutkimuskohteena psykopatia: Haastateltavana professori D. Hare British Columbia -yliopistosta, Kanadasta. Psykologia, 1987. 22: s. 108–110.
• Haapasalo, Jaana: Cleckleyn psykopaatin muotokuva haastatteluvastausten valossa. [Liittyy väitöskirjaan Psychopathology as a descriptive construct of personality among offenders / Jaana Haapasalo (Jyväskylä studies in education, psychology and social research 84).] Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 1991, Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
• Haapasalo, Jaana: Psykopatia rikoksentekijöiden persoonallisuutta kuvaavana konstruktiona [Psychopathy as a descriptive costruct of personality among offenders]. Psykoykologiaa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 328. ISSN 0782-3274 Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä 1995.
• Hare, R.D., et al.: The revised psychopathy checklist: Reliability and factor structure: Psychological assessment. Journal of Consult. Clin. Psychol., 1990. 2: s. 338–341.
• Sroufe, L.A., et al.: Relationships, Development, and Psychopathology. [Reprinted from: Handbook of Developmental Psychopathology (2nd Ed.. Arnold J. Sameroff, Michael Lewis, and Suzanne M. Miller (Eds). Kluwer Academic/ Plenum Publishers, New York, 2000.] Artikkelin verkkoversio.
• Weizmann-Henelius, G.: Violent Female Perpetrators in Finland: Personality and Life Events. [Väitöskirja: Åbo Akademi. HF]. 2004, Vaasa: Vanhan Vaasan sairaala (Fram Oy).