Takaisin kotisivulle
Kyösti Blinnikka:Einstein-Podolsky-Rosen-paradoksi (EPR-paradoksi) ja Bellin teoreemaKvanttiteorian perusteiden tarkastelua
Tämän tekstin tarkoituksena on esitellä lukijalle modernin fysiikan - so. kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian - aiheuttamia filosofisluonteisia ongelmia luonnonkuvailussa. 1900-luvun alkupuolella syntynyt kvanttimekaniikka ja sen perustalle rakentuva luonnonkuvailu poikkeaa monin osin klassisen "newtonilaisen" fysiikan kuvailusta. Einstein-Podolsky-Rosen-paradoksi (EPR-paradoksi, EPR-ajatuskoe tai EPR-argumentti vuodelta 1935) ja siihen perustuva Bellin teoreema (John S. Bell, 1964) havainnollistavat kouriintuntuvalla tavalla "kvanttitodellisuuden" ja "klassisen todellisuuden" eroa. Kirjoituksen aihepiiri edustaa hyvin kiehtovaa alaa, joka on alkanut
kiinnostaa maallikkojakin. Albert Einstein, Boris Podolsky ja Nathan Rosen
esittivät vuonna 1935 ajatuskokeen, jota 1970 - 80 - luvuilla on voitu
tutkia kokeellisesti. EPR-kirjoituksessa esitettiin fysikaaliselle todellisuudelle
muutama oletus (ns. "lokaalisuusehto" ja "todellisuusehto"),
joita arkiajattelussa pidetään yleisesti aivan keskeisinä.
Myöhemmät teoreettiset tarkastelut ja tehdyt kokeet ovat osoittaneet,
että EPR-kirjoituksessa asetetut ehdot eivät toteudu,
joten olemme mielenkiintoisen ongelman edessä.
Sisältö
Tämä teksti perustuu fysiikan pro gradu -tutkielmaan, jonka tein Jyväskylän yliopistossa v.1989. Alkuperäistä tutkielmaa on lyhennetty siten, että teksti olisi mahdollisimman helppolukuista ja ymmärrettävää. Matematiikkaa ei käytetä juuri ollenkaan. Selvää on, että näin lyhyessä tekstissä voi esitellä EPR-ongelmaa vain pintapuolisesti, tässä suhteessa viittaan lopussa olevaan kirjallisuusluetteloon.
|